26.2.2007

Asian tausta ja pesänjakajan ositustoimituksessa tekemä ratkaisu

A ja hänen aviopuolisonsa B omistivat yhdessä asunto-osakkeet, jotka oikeuttivat hallitsemaan heidän perheensä asuntoa. A muutti yhdessä puolisoiden alaikäisten lasten kanssa 28.2.2001 pois asunnosta, johon B jäi asumaan. A jätti avioerohakemuksen käräjäoikeuteen 6.3.2001, ja puolisot tuomittiin avioeroon 30.10.2001.

Pesänjakajan toimittamassa osituksessa A vaati, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta siitä asumishyödystä, jonka B oli saanut, kun hän oli saanut yksin käyttää heidän yhdessä omistamaansa asuntoa. Korvauksena hän vaati puolta asunnon nettovuokra-arvosta eli 504,76 euroa kuukaudessa 1.3.2001 alkaen osituksen toimittamiseen saakka. B kiisti vaatimuksen.

Pesänjakaja toimitti 10.2.2003 osituksen, jossa hän vahvisti, että B oli velvollinen suorittamaan A:lle vaadittua korvausta avioeron tuomitsemispäivää seuraavasta päivästä 1.11.2001 alkaen osituksen toimittamiseen saakka. Sen sijaan vaatimuksen 1.3. ja 31.10.2001 väliseltä ajalta pesänjakaja hylkäsi, koska puolisot olivat tuolloin vielä olleet avioliitossa ja toisiaan kohtaan elatusvelvollisia. Vaatimus koski siten puolison elatusapua, jonka käsittely ja ratkaiseminen kuuluivat tuomioistuimen eikä pesänjakajan toimivaltaan.

A:n kanne ja B:n vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

A moitti ositusta ja vaati kanteessaan, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle asumiskorvausta myös ajalta 1.3.2001 - 31.10.2001. Hän ei ollut ollut velvollinen luovuttamaan asuntoa B:n käyttöön elatusvelvollisuutensa täyttämiseksi, vaan hänellä olisi ollut oikeus saada elatusapua B:ltä. Poismuuttaessaan hän oli ollut hoitovapaalla ja hän oli joutunut hakemaan muun muassa toimeentulotukea hänen ja lasten välttämättömiin elantomenoihin.

B vaati kanteen hylkäämistä.

Käräjäoikeuden tuomio 28.5.2004

Käräjäoikeus lausui, että oikeuskäytännön mukaan puoliso voi saada asumiskorvausta vasta avioerotuomion lainvoimaiseksi tulosta lukien. Koska pesänjakajan ratkaisu oli oikeuskäytännön mukainen, käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Tarja Honkanen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 28.10.2005

A valitti hovioikeuteen ja toisti vaatimuksensa.

Hovioikeus ei tältä osin muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro, Varpu Vihuri ja Marja Kartano. Esittelijä Eija Multimäki.

Perustelut

1. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, voiko pesänjakaja puolisoiden välisessä toimitusosituksessa ratkaista kysymyksen siitä, onko B velvollinen suorittamaan A:lle korvausta saamastaan asumishyödystä myös 1.3. ja 31.10.2001 väliseltä ajalta, jolloin puolisot olivat vielä keskenään avioliitossa.

2. Korkein oikeus on julkaistuissa ratkaisuissaan KKO 1974 II 64 ja KKO 1996:53 - 54 katsonut, että puoliso voidaan osituksessa velvoittaa suorittamaan toiselle puolisolle korvausta avioeron jälkeiseltä ajalta saamastaan asumishyödystä. Sen sijaan avioeroa edeltävältä ajalta vaadittu korvaus on ratkaisussa KKO 1974 II 64 hylätty, koska toisen puolison siihen nähden, että hän oli velvollinen avioliittolain säännösten mukaan osallistumaan perheen elatukseen samojen perusteiden mukaan kuin ennen erilleen muuttamista, ei katsottu saaneen sellaista hyötyä, josta hänellä olisi osituksessa ollut oikeus saada korvausta.

3. Avioliittolain 46 §:n 1 momentin mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten ja henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen. Laissa ei ole tarkemmin määritelty, millä tavalla puoliso voi täyttää elatusvelvollisuutensa. Puolisoiden elatusvelvollisuutta koskevan hallituksen esityksen perusteluissa esimerkkeinä elatusvelvollisuuden täyttämisestä mainitaan ansiotulojen hankkiminen perheelle ja kotona perheen hyväksi työskentely (HE 62/1986 vp s. 59). Elatusvelvollisuuden täyttäminen voi tapahtua muillakin tavoilla kuten siten, että puoliso luovuttaa yksin tai yhdessä toisen puolison kanssa omistamansa asunnon perheen tai puolison käyttöön. Puoliso voi täyttää elatusvelvollisuutensa joko yhdellä tavalla tai useilla eri tavoilla samanaikaisesti.

4. Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi avioliittolain 47 §:n mukaan velvoittaa puolison suorittamaan elatusapua toiselle puolisolle lain 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

5. Tässä tapauksessa A:n asumishyötykorvausta koskeva vaatimus kohdistuu avioeron harkinta-aikaan, jolloin puolisoiden avioliitto ja siihen kuuluva elatusvelvollisuus ovat olleet edelleen voimassa. A:n muuttaminen pois puolisoiden yhteisestä kodista, johon B on jäänyt asumaan, on merkinnyt puolisoiden elatusvelvollisuuden kannalta muun muassa sitä, että A on osallistunut B:n elatukseen luovuttamalla oman osuutensa puolisoiden yhteisestä asunnosta B:n käyttöön. Tästä on saattanut seurata, että A on joutunut suorittamaan avioliittolaissa tarkoitettua puolison elatusta enemmän kuin mihin hän on ollut velvollinen. Tähän nähden A:lla on ollut oikeus vaatia B:ltä elatusapua puolisoiden elatuksen tasoittamiseksi. Elatusapua harkittaessa on kuitenkin otettava huomioon kaikki elatuksen tarpeeseen vaikuttavat seikat ja kaikki ne tavat, joilla kumpikin puoliso on mahdollisesti elatusvelvollisuuttaan täyttänyt.

6. A on vaatinut asumishyötykorvausta nyt kysymyksessä olevilta osin pesänjakajan toimittamassa ositustoimituksessa. Osituksessa pesänjakajan kuuluu käsitellä ja ratkaista pääsääntöisesti kaikki puolisoiden aviovarallisuussuhteen purkamiseen kuuluvat kysymykset, elleivät ne kuulu muualla ratkaistaviksi. Avioliittolain 46 §:n 2 momentin, 47 ja 50 §:n mukaan puolison elatusapua koskeva sopimus kuuluu joko tuomioistuimen tai sosiaalilautakunnan vahvistettavaksi ja riitaisena asiana tuomioistuimen ratkaistavaksi. Elatusapuvaatimus on yleensä kiireellisesti käsiteltävä asia ja siitä annettu ratkaisu on täytäntöönpantavissa, vaikka se ei ole saanut lainvoimaa. Kun elatusapua harkittaessa joudutaan lisäksi ottamaan huomioon monia puolisoiden aviovarallisuussuhteisiin kuulumattomia seikkoja, ei voida katsoa olevan myöskään asiallisia perusteita sille, että ositustoimituksen yhteydessä esitetty elatusapuvaatimus tulisi ja voitaisiin käsitellä toimituksessa.

7. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n vaatimus koskee avioliittolain puolison elatusta koskevien säännösten mukaan arvioitavaa kysymystä, jota pesänjakaja ei ole voinut puolisoiden välisessä toimitusosituksessa ottaa käsiteltäväkseen. Alemmat oikeudet eivät siten olisi saaneet ottaa A:n kannetta kysymyksessä olevan asumiskorvausvaatimuksen osalta tutkittavakseen.

8. Korkein oikeus toteaa vielä, että A:n osituksen moitetta koskeva kanne, jossa hän on esittänyt asumiskorvausta koskevan vaatimuksen ajalta 1.3. - 30.10.2001, on tullut vireille 8.8.2003. Edellä kohdassa 7 on lausuttu, että tämä vaatimus koskee avioliittolain puolison elatusta koskevien säännösten mukaan arvioitavaa kysymystä. Koska elatusapua voidaan avioliittolain 49 §:n 1 momentin mukaan määrätä suoritettavaksi taannehtivasti enintään kanteen vireillepanoa edeltäneeltä vuodelta, on kanne mainitun vaatimuksen osalta nostettu liian myöhään.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan ja poistetaan siltä osin kuin tuomioissa on lausuttu A:n oikeudesta asumiskorvaukseen 1.3.2001 ja 30.10.2001 väliseltä ajalta. Kanne jätetään tältä osin tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Kari Kitunen (eri mieltä), Liisa Mansikkamäki (eri mieltä), Pertti Välimäki ja Ilkka Rautio. Esittelijä Lea Nousiainen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Mansikkamäki: Varaan asianosaisille ennen asian ratkaisemista tilaisuuden lausua käsityksensä siitä, onko pesänjakajalla ositusta toimittaessaan ollut toimivalta tutkia kysymyksessä oleva asumiskorvausta koskeva vaatimus. Enemmistön otettua asian välittömästi ratkaistavaksi ilmoitan olevani sen osalta samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Kitunen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Mansikkamäki.